Tänään taas töiden jälkeen oli aivan nuutunut olo. Mietin iltalenkkiä ja sitä, pitäisinkö sittenkin vapaapäivän. Mutta lopulta Salkkareiden jälkeen päätin, että kun kerran olen edes miettinyt lenkille lähtemistä, niin minähän sitten lähden. Niinpä kiskoin taas lenkkarit jalkaan ja eikun menoksi. Päivän lenkille tuli pituutta 53 min, joista 42min pysyi sykerajojen sisällä (130-165). Keskiarvosyke oli 159. Lenkin lopussa otin muutamia pikku vetoja kovaa, ihan vain siksi, ettei meno alkaisi puuduttamaan. Oli mukava lönkötellä menemään, kun kuunteli hyvää musaa mp3-soittimesta ja kun sääkin oli aivan mahtava: pari astetta pakkasta, aivan tyyntä, eikä taivaalta satanut mitään. Ja taas kerran olen kyllä tyytyväinen itseeni lenkin jälkeen!

Mikähän siinä on, että juuri se lähtemisen vaikeus on kaikkein hankalinta, mutta kun pääsee vauhtiin, niin meno yleensä on varsin mukavaa?