Tänään oli vapaapäivä eilisen pitkän lenkin jälkeen. Ei kyllä oikein olisi muutenkaan jaksanut lenkille lähteä, oli vaan sen verran pitkä päivä muutenkin. Onhan se hyvä pitää vapaatakin välillä, palautuu sitten paremmin.

Eilen tosiaan tein pitkän lenkin. Tai no, pitkän ja pitkän... Sykemittari kyllä sanoo, että lenkki oli 59 minuuttia pitkä, joka on tämän hetkiselle kunnolleni pitkä. Huomasin kyllä, että on tässä kova urakka vielä edessä ennen syyskuuta ja silloin olevaa puolimaratonia. Eilinenkin lenkki meni hölkätessä ja välillä oli ihan pakko alistua kävelyyn, syke kun pomppasi pilviin. Nyt keskiarvosykkeeni lenkillä oli 162. Jotkut voisivat väittää, että onpas se korkea noin peruskuntolenkille, mutta sellainen olen aina ollut, että juostessa syke nousee. Paremmassa kunnossa olessa tosin se ei ole noussut noin helposti, mutta siitä syystä olikin hyvä, että eilen kävelin välillä. Mutta kyllä uskon vahvasti, että kyllä se tästä ja pian alkaa juoksukin maistumaan.

Olen suunnitellut, että käyn nyt muutaman viikon ajan suunnilleen joka toinen päivä hölkkäämässä, jotta peruskunto lähtisi kasvamaan. Sitten vähän kerrassaan pidennän lenkkien kestoa ja kun kunto alkaa olla jo juoksun kestävässä kunnossa, niin välillä voisi tehdä kovavauhtisia lenkkejä, jotta vauhtikestävyyskin paranisi. Kaikenlaista kestävyyttä kuitenkin puolimaratonilla tarvitsee. Mitään kovin suuria tavoitteita en ole itselleni sen syyskuun juoksun osalta asettanut, maaliin aion päästä, vaikka sitten konttaamalla, jos ei muuten. En kuitenkaan halua, että juoksemisesta tulee millään tavalla pakkopullaa, tärkeintä on kuunnella oman kropan viestejä ja sen mukaan treenailla. Kuitenkin niin, että ainakin näin aluksi tekisi edes kolme tai neljä kertaa viikossa jotain. Pitkäjänteisyys palkitaan sitten lopussa. Kyllä se tästä!